Vaikka suomalainen koululaitos on historiallisesti rakentunut luterilaisen opin perustalle, tänä päivänä tilanne on toinen. Yhteiskunnan tavoin myös koulu on moniarvoistunut, eikä sen voi suoraan olettaa antavan kristilliselle arvopohjalle rakentavaa kasvatusta. Tavoitteenamme onkin perustaa yleissivistävää koulutusta tarjoava nuorisolukio, jossa usko ja siihen liittyvät näkökulmat muodostavat luontevan osan jokapäiväistä elämää ja rikastuttavat eri oppiaineiden opiskelua. Klassisessa kristillisessä lukiossa voidaan pohtia myös elämän suuria kysymyksiä sekä näyttää, millaisia vastauksia kristinusko voi niihin tarjota. Lisäksi tärkeää on laadukas opetus, jonka toteutuksessa hyödynnetään klassisen koulutuksen aikaa kestäviä periaatteita.
Visionamme on, että klassinen kristillinen lukio tarjoaisi opiskelijoilleen:
- Kalliopohjaa: kristillisestä uskosta ammentavaa yleissivistävää koulutusta
- Pedagogisesti ja akateemisesti tasokasta opetusta, jonka periaatteet ovat olleet käytössä vuosisatojen ajan
- Elämänmittaisia hyötyjä: tietoja, taitoja ja sivistystä sekä viisaudessa ja hyveellisessä luonteessa kasvamista
- Rikkaan länsimaisen kulttuuriperinnön sekä oman historiamme tuntemusta ja arvostusta
- Yksilöllistä kohtaamista, välittävää ilmapiiriä sekä kokonaisvaltaista kasvun ja hyvinvoinnin tukemista
- Kasvua Jumalan tuntemisessa sekä hyvää elämää hänen kunniakseen ja lähimmäisen palvelemiseksi
Arvoperusta
Klassisen kristillisen koulutuksen arvoperustan keskiössä ovat klassiset arvot: hyvyys, totuus ja kauneus. Arvoja eletään todeksi harjoittelemalla hyveitä, jotka periytyvät antiikin filosofiasta ja kristillisestä opetuksesta. Niitä ovat esimerkiksi seuraavat:
Teologiset hyveet:
- usko, toivo ja rakkaus
Kardinaalihyveet:
- käytännöllinen viisaus (kreik. fronesis, lat. prudentia)
- rohkeus (kreik. andreia, lat. fortitudo)
- oikeudenmukaisuus (kreik. dikaiosyne, lat. iustitia)
- kohtuullisuus (kreik. sofrosyne, lat. temperantia)
Intellektuaaliset hyveet:
- avoimuus muille näkökulmille
- alttius ottaa vastaan kritiikkiä
- huolellisuus
- rehellisyys
- älyllinen rohkeus
- itsenäisyys
- kestävyys
Hyvyyteen kuuluu esimerkiksi oikeudenmukaisuus, rakkaus, toisten palveleminen sekä rohkeus puolustaa sitä, mikä on hyvää, totta ja oikein. Kristillisessä kasvatuksessa pohditaan aktiivisesti sitä, mikä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista. Sekä opiskelijoita että opettajia kutsutaan toimimaan hyvin ja oikein niin itseään, lähimmäistä ja yhteiskuntaa kuin koko ympäröivää maailmaa kohtaan.
Totuus on arvo, jota tavoitellaan intellektuaalisten hyveiden, mutta myös viisaan ajattelun ja toiminnan avulla. Tietoteoreettisesti kristillisessä koulutuksessa otetaankin lähtökohdaksi se, että totuus on olemassa ja sen ymmärtämistä tulee tavoitella keinoilla, joita eri tieteenalat tutkimusmenetelmineen tarjoavat.
Kauneus ei ole vain jotakin silmillä nähtävää, vaan kauniita voivat olla myös hyvä ja ystävällinen käytös, huolellisesti laadittu kirjoitelma sekä harmonisesti ja eksaktisti toteutettu matemaattinen lasku. Esimerkiksi luonnontieteet tarjoavat näköaloja maailmankaikkeuden henkeäsalpaavaan kauneuteen aina molekyylien rakenteesta avaruuden ihmettelyyn.
Kristillisessä koulutuksessa on siis kyse enemmästäkin kuin vain siitä, että kouluun tulisi lisätä tilaa puhua uskosta. Kyse on siitä, ettei kasvatusta voida toteuttaa neutraalissa moraalityhjiössä. Kasvatus on määritelmällisestikin toimintaa, jossa kasvatettavaa ohjataan kohti tiettyä, kasvattavan henkilön tai tahon toivomaa päämäärää; olkoonkin, että päämäärää tuskin koskaan saavutetaan, ja kasvatettava itse kasvaa prosessin aikana ottamaan vastuun itsestään. Kasvatuksen päämäärät ovat sidoksissa siihen, mitä prosessin osallistujat rakastavat ja arvostavat, mikä on heidän nähdäkseen hyvää elämää sekä millaisia tietoja ja taitoja sen toteutumiseksi tarvitaan. Yleissivistävään kasvatukseen kuuluu, että opetetaan ihmistä kokonaisuutena, ei vain hänen tiedollista tai taidollista puoltaan. Tunnustuksettoman ja (näennäisesti) katsomusneutraalin julkisen koulun on vaikea ellei mahdoton toteuttaa tätä tehtävää, sillä katsomukseen sitoutumattomana sen on vaikea määritellä tavoitteitaan selkeästi tai tukea nuorten kasvua niitä kohti.
Toisaalta myös klassinen kristillinen kasvatus on luonteeltaan vapaaehtoista. Se voi olla jopa vähemmän indoktrinoivaa kuin näennäisesti katsomusneutraali opetus, jonka vaarana on jättää tuomatta avoimesti esiin, millaiseen maailmankatsomukseen se perustuu – huolimatta siitäkin, että yleisellä tasolla koulun arvopohja tuodaan julki. Koska kristillinen lukio ottaa lähtökohdakseen kristillisen maailmankatsomuksen, se voi olla avoimesti ja läpinäkyvästi sitä mitä on. Jokaisella opiskelijalla on tällöin mahdollisuus pohtia, omaksuuko kristillisiä arvoja ja ajattelutapoja omaan maailmankatsomukseensa. Myös muita katsomuksia pystytään tarkastelemaan kristinuskon rinnalla pohtien, millaiselle ajattelulle ne perustuvat ja minkä niistä pohjalle voi parhaiten rakentaa hyvää ja merkityksellistä elämää.
Kasvatusta käsittelevässä teoksessaan The abolition of man kirjailija C. S. Lewis toteaa, että jos odotamme oppilailta viisautta ja hyveellisyyttä, meidän on opetettava niitä. Lienee kuitenkin selvää, että moraaliopetus ilman selkeää, määriteltyä arvoperustaa on liki mahdotonta ilman relativismin suohon vajoamista. Jostakin on ammennettava rakennusaineita kasvavan nuoren eettisen ajattelun kasvulle. Klassisessa kristillisessä lukiossa tämä runsaudensarvi on kristillinen usko.